Niin Sanaton, Kuin Suru Itse
Radiojuontaja sanoi kertovansa
huonot uutiset alta pois
ja totesi sun kuolleen,
laittoi soimaan jonkun biisin
ja mä tuijotin edelläajavan rekan
pöllyttämää lumiseinämää
ja mietin, että oli hyvä,
että sain eilen tekstiviestin,
koska siitä huolimatta suru viilsi
kuin terä
Ja mietin niitä vuosia pikkukylässä
ja myöhempiä vuosia -
paljon kuluttavampia
ja kuinka vanhaksi tunsin itseni
vielä eilen,
mutta kuinka nuorena sä
sitten kuitenkin lähdit –
helvetin paljon liian nuorena
Ja mä tuijotin edelläajavan rekan
nostattamaa lumipilveä
Ja E seiskavitonen oli ihan helvetin liukas
ja mun sydän niin helvetin raskas
 |
| Make † 10.11.2006 & Tommi † 13.2.2012 | |
Hiljaisuuden Rajaseuduilla
Nämä sanat
ovat liekin välke
hiotun graniitin pinnassa ja
jäätyneet kanervat,
tuulen hipaisusta murenevat,
karsikkomänty,
muistomerkki
M.W. 2006
Ja nämä sanat ovat
huurteisia heiniä kiviaidan
kyljessä
Ja jäinen tuuli kuiskaa -
Minulla on ikävä sinua
Ja kuolleen kuukauden
kylmien tähtien alla,
pimeimpänä yönä, kun
levottomat liekkiöt
seuraavat matkaajia
hiljaisuuden rajaseuduilla
ja yöhevosten
kaviot iskevät kipinää
asfalttikujilla, kun
metsästäjä ratsastaa lujaa
sytytän tulet haudallesi,
virvatulia kirkkaammat -
niin ojennan käteni
yli matalan muurin
Älä pelkää -
Minä muistan sinut,
muistan sinut
aina
