Eikä Mikään Tee Niin Kipeää Kuin Selvästi Näkeminen

Ne valuvat nurkkien varjoista
venyttelevät yli lattian
ja käpertyvät viereen kuin
koiranpennut

Tulevat uniini julmina repien 
koukkukynsineen 
haavoja auki

Ja verenpunainen raivo laantuu
vasta aamuauringon säteisiin
Suojaamattoman sielun haavat
vuotavat yhä vielä

Eikä kaikkea edes ole syytä 
antaa anteeksi
on vain opittava, 
muistettava

Ja rakastettava niitä, jotka olivat,
ovat yhä ja tulevat olemaan

Niitä, jotka aidosti rakastivat - Ja

kutsuttava rinnalle unien vartijat,
oville ja porteille susien suku
Taivaanranta korppeja mustanaan

käytävä perkele päin -