Norwegian Moonstone

Sinun nimesi on 
Lokakuu ja minä alan 
siitä mihin päätyt

Sinä olet 
maaginen vuorikide 
ja Norwegian Moonstone -
kivi kuunhopeaa

ja minä vain 
uneton, sanaton 
musta maa


Ja taas yöt pitenevät, 
lyhenevät päivät
- kuin tietäen
aikansa tulleen

luovuttavat  
aina vain aikaisemmin


Ja varjot viipyvät 
valon väistyessä,
kuin katulamputkin
pelkäisivät kuolemaa,


kun öisin kaduilla 
on hiljaista - 

niin kuoleman hiljaista,
kuin metsien varjoissa


Ja minussa on 
tuo odottava tyyneys
ja loputon sade,
joka ropisee ikkunaan


kesän muisto,
niin hiljaa hiipuva -