Äkkiä olinkin vain puu,
jolta salama on repinyt oksan
ja joka typertyneenä seisoo
ukkospilven alla
kun tuulet käyvät pohjoisesta
ja lännestä samaan aikaan
ja aurinko on jäätynyt taivaalle
Minun veljeni on kuollut.
Nyt minä pelkään niin, etteivät
muuttolinnut enää löydäkään
takaisin
Niin Sanaton, Kuin Suru Itse
Radiojuontaja sanoi kertovansa
huonot uutiset alta pois
ja totesi sun kuolleen,
laittoi soimaan jonkun biisin
ja mä tuijotin edelläajavan rekan
pöllyttämää lumiseinämää
ja mietin, että oli hyvä,
että sain eilen tekstiviestin,
koska siitä huolimatta suru viilsi
kuin terä
Ja mietin niitä vuosia pikkukylässä
ja myöhempiä vuosia -
paljon kuluttavampia
ja kuinka vanhaksi tunsin itseni
vielä eilen,
mutta kuinka nuorena sä
sitten kuitenkin lähdit –
helvetin paljon liian nuorena
Ja mä tuijotin edelläajavan rekan
nostattamaa lumipilveä
Ja E seiskavitonen oli ihan helvetin liukas
ja mun sydän niin helvetin raskas
 | |
| Make † 10.11.2006 & Tommi † 13.2.2012 |
Hiljaisuuden Rajaseuduilla
Nämä sanat ovat liekin välke hiotun graniitin pinnassa ja jäätyneet kanervat, tuulen hipaisusta murenevat, karsikkomänty, muistomerkki M.W. 2006 Ja nämä sanat ovat huurteisia heiniä kiviaidan kyljessä Ja jäinen tuuli kuiskaa - Minulla on ikävä sinua Ja kuolleen kuukauden kylmien tähtien alla, pimeimpänä yönä, kun levottomat liekkiöt seuraavat matkaajia hiljaisuuden rajaseuduilla ja yöhevosten kaviot iskevät kipinää asfalttikujilla, kun metsästäjä ratsastaa lujaa sytytän tulet haudallesi, virvatulia kirkkaammat - niin ojennan käteni yli matalan muurin Älä pelkää - Minä muistan sinut, muistan sinut aina
Itseni keskipisteessä laavu ja villinä pärskivä puro korpimetsä ja korppi kaipauksenkalpea kuutamo Ja joskus aamuyöllä kivisen linnan kolea sali tai tammilehdossa kauniina taipuva usva Ei mitään suureellista, mutta kaikki suurta ja hiljaista
Mitä sinä sitten teet,
kun pöytä kaatuu
ja sekoittaa kortit?
Kuinka päästät irti,
kun äkkiä välissä onkin
viikatteen viiltävä sivallus,
unista syvin
ja tähtiä vailla,
vain kipua loistava avaruus?
Kuinka sen kestät, kun
olet antanut antaa
ja suostunut saamaan
enemmän kuin uskalsit pyytää
ja tuskin tohdit uneksiakaan?
Mitä sinä sitten teet?
Sinä typerä sydän!
Saanhan ajatella sinua ja kesää
tässä harmauden valtakunnassa,
sadeverhon peittäessä
jo luovuttaneen maiseman?
Saanhan ajatella sinua ja toivoa -
toivoa, että olisin sanonut
enemmän,
tai kaiken,
sormenpäilläni koskenut
kaulasi kaarta,
pyytänyt päästä lähemmäs
- rauhoittunut vartaloasi vasten?
Meidän polkumme eivät kohtaa,
eivät, enää koskaan
Suli silmiini, jäädäkseen,
marraskuunharmaa
Sinä lähdit, etkä enää koskaan palaa
Ja kuitenkin odotan vielä
sinua kotiin iltaisin -
jätän ikkunan raolleen,
vaikka siitä kulkeekin enää
vain tuuli
Ja siinä
unen ja valveen rajalla
olen vielä
kuuulevani kehräyksesi
ja mietin,
ettei täysikuu enää ikinä
ole niin kaunis,
kun et kerää
sen säteitä katseeseesi -
ovat sammuneet yön rajaseutujen tulet
I
Tätä minä juuri tarkoitin,
kun ukkosmyrsky
riehui uljaana Ylläksellä
henkeäsalpaavan kauniina
- elokuussa
ja minä sanoin, että talvella
kun lumi saartaa ja kipu,
tähän muistoon minä pakenen
Tätä minä tarkoitin -
Ja pidän silmäni suljettuina
31/1/11
***
II
En anna aaltosi viedä,
vaikka se unessa ylleni vyöryy
ja muisto ihosi lämmöstä
kipinöi kipuna käsissäni
Lukemattomat, niin,
luvuttomat ovat katseen kerrat
kaipaavan, niin kaipaavan
- ja aamut aina sen kaiken muistaa
26/2/11
***
III
Tuhat totuutta
vähemmän kuin
yksi valhe
- sielusi säikeistä
kehrätty kuutamo
kosketuksen muisto -
toteutumattomissa
suurin lumo
Minä piirrän
unitaivaalleni
kuviasi
ja tuhmia sanoja
sormella selkääsi
Haluan suudella
huulesi verille
ja kuitenkin pelkään
valveilla
katsettasi kohdata
12/3/11
***
IV
Niin herkäksi jätti uni ihoni,
että valuva vesikin
tekee lähes kipeää
Niin helposti, tiedän,
vain yhdestä suudelmasta
sulaisin osaksi sinua -
tulisin sinulle kuin kodiksi, tulla
26/3/11
***
V
Täällä
peuran ja
merikotkan mailla
sinun lumosi
muuttuu kiroukseksi
Täällä
haluan
pysyä valveilla
unessakin,
katsoa kuinka
tyynenä nukkuu
meri rantaansa vasten
Täällä
kaukana
muistan -
eihän kätesi
koskaan
edes hyväillyt hiuksiani
4/5/11
***
VI
Minä niin tahtoisin
sanoa sinulle
jotain kaunista
- tai edes jotain,
josta muistaisit minut
Kun yllättäen
sinä vain olit siinä
(Sinun katseesi
on maailman kaunein)
ja kohta
olet jo mennyt
En minä salli itseni
sanoa sitä kaunista,
mutta ehkä jotain,
josta muistaisit minut
(Wish You Were Here)
29/5/11
***
VII
Ehkä se oli kuitenkin vain
unta, se mitä tunsin
tai se mitä luulin nähneeni
Melko vaarallinen yhdistelmä -
tämä eskapismin mestari
ja sinun hymysi lumous
Tämä todellisuus on käynyt
niin kovin ahtaaksi
sydämelleni,
mutta sinun lähelläsi se ei
itkenyt ainuttakaan kyyneltä
Ja yhtään lähempänä
olisin ollut hukassa -
tuuliajolla
katseesi lempeän loitsun
vietävänä
läpi kaikkien todellisuuksien -
ehkä palaamatta koskaan
(Treasure)
30/5/11
***
VIII
Kuuntelin sanojasi ja
kirjoitin itseni tarinaan
niin kuin olisin osa sinua -
Tyhmä minä
Ja unissani tunnen
käsivartesi ympärilläni
niin kuin olisin turvassa
sylissäsi -
(kuin) en koskaan ole ollut
4/8/11
***
IX
Tiesin jo silloin sen olevan totta,
kun katseesi kadotti
ympäriltäni kaiken -
kaiken muun, paitsi sinut ja
sydämeni lyönnit -
lyönnit kuin kumajavan kellon
tai hehkuvaa rautaa takovan vasaran
voimakkaan, rajun ja vaativan
Ja tänä yönä puolikuu
tervehtii sydäntäni kuin sisartaan
Puolivalo,
puolisydän -
Tiedän, kuinka totta olikaan
se Todellisuus, Uni ja Lumous
5/12/11
***
Minä suojelen itseäni taas
asein, joista en pidä -
huomenna pidän itsestäni
taas hiukan vähemmän
Vaan tänä täydellisen
lumouksen yönä
kerään kaiken taikani
ja lähetän
Varjosieluni vierellesi
untasi vartioimaan
(Tunnethan sen, tunnethan?)
Ja kun täysikuu pimenee
ja todellisuudet yhdistyvät
sinä unessasi tiedät -
(Tiedäthän?)
- miten kipeästi kaipaan
(sinne, missä en koskaan ole ollut)
